HUOM: Jos pidät tämän blogin tekstejä lukemisen arvoisena, niin anna ystävillesikin tilaisuus tutustua niihin: Laita linkki jakoon.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Mielipiteen muodostamisen vapaus?

Mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa mielipiteen muodostamisen vapaus? Tarkoittaako se sitä, että saat ihan itse muodostaa mielipiteesi ilman, että sinun tarvitsee kuulla kenenkään muun mielipidettä mistään asiasta?

Jos sinut hylätään vastasyntyneenä susilauman kasvatettavaksi ja jos susien edesottamuksia ei lasketa mielipiteiksi, niin silloin sinulla ehkä on mielipiteen muodostamisen vapaus. Ja ihan vapaasti ja omasta tahdostasi tulet muodostamaan sen mielipiteen, että paras tapa elää on elää susilauman keskuudessa niin kuin muutkin sudet.

Tuollaisesta on olemassa ihan todellisia esimerkkejä menneiltä vuosisadoilta: Lapsia on hylätty metsään, susilauma on adoptoinut heitä, ja vuosia myöhemmin kun noita lapsia löydettiin, he käyttäytyivät ja ilmehtivät aivan kuin sudet.

Mutta tavallisesti mielipiteen muodostamisen vapaudella ei tarkoiteta tuota. Mitä sillä sitten tarkoitetaan? Sitäkö, että saat vapaasti tutustua mihin näkemyksiin vain ja sitten päättää ihan vapaasti, mitä mieltä olet itse?

Käytännössä tuollainen mielipiteen vapaus toteutuu niin, että luet mitä valtamedia kirjoittaa ja menet sen jälkeen sosiaaliseen mediaan katsomaan, kuinka kaverisi kaiuttavat sitä minkä juuri luit valtamediasta. Linkittämiinsä juttuihin kaverisi lyövät saatteeksi päälle leiman "Kyllä" tai "Ei". Sinä saat sitten ihan vapaasti päättää, oletko mieltä "Kyllä" vai "Ei" kustakin jutusta erikseen tai jätätkö mieluummin valitsematta.

Mutta sinulta jää todennäköisesti huomaamatta, että sinulla oli vain negatiivinen valinnan vapaus sen suhteen, mihin juttuihin otit kantaa. Todennäköisesti et kaivannut niitä juttuja, joita et ole koskaan nähnyt.

Harva ihminen keksii koskaan mitään oleellisesti uutta. Harva ihminen kaipaa mitään sellaista erityistä mielipidettä, jota ei ole koskaan kuullut. Moni toki haluaa kuulla uutta, mutta ei osaa sanoa, mitä se uusi voisi olla. Harvoilla onnekkailla on kyky kertoa itselleen asioita, joita ei ole koskaan ennen kuullut. Tällaiset henkilöt voivat käydä mielenkiintoisia keskusteluja itsensä kanssa ja usein pitkästyvät muiden kanssa keskustellessaan juurikin siksi, että muut niin harvoin kertovat mitään uutta.

Mitä se vapaa mielipiteen muodostaminen sitten on? Käytännössä se tarkoittaa mielipiteen valitsemista kuten edellä kuvailtiin. Saat "vapaasti" valita niistä mielipiteistä, joita sinulle tarjoillaan. Ensimmäiseksi valitset tietysti sen mielipiteen, että olet ihan itse muodostanut kaikki mielipiteesi, etkä kopioinut niitä muilta. Tuo on hyvä valita ihan ensimmäiseksi, koska siinä vaiheessa se vielä pitää melkein paikkansa.

Moni luultavasti muodostaa maailmankuvansa ja -katsomuksensa samankaltaisella tavalla kuin ostoskori kasataan marketissa: Otetaan yksi tuote yhdeltä hyllyltä ja toinen toiselta jne. Paitsi että tuotteiden sijasta valitaan mielipiteitä, ja jos omassa kaveripiirissä ei ole ketään, joka olisi joka asiasta tismalleen samaa mieltä, niin sitten voidaan kuvitella ajattelevamme omilla aivoillamme.

Harva osaa kaivata sellaisia ideoita, joita ei ole kuullut ennen. Niitä kaivataan vasta sitten kun ne on ensin kuultu ja sitten niitä lakataan kuulemasta. Valitettavan usein niitä ei kaivata silloinkaan, koska ne on unohdettu.

Kaiken kaikkiaan ihmisten mielipiteet ja maailmankuva ovat niiden tahojen käsissä, jotka päättävät siitä, mitä ihmiset kuulevat ja näkevät. Tosiasia, jota monen on vaikea niellä, on se, että valtamedia asettaa päivittäisen agendan. Keskenään puhuessaan ihmiset lähinnä vain kaiuttavat sitä mitä ovat valtamediasta suoraan tai epäsuorasti saaneet. Ellei sitten puhe ole jostain henkilökohtaisista arkipäiväisyyksistä kuten että mitä söin tänään tms.

Kuinka vapaasti ihmiset siis muodostavat mielipiteensä? Yhtä vapaasti kuin he päättävät siitä, mitä valtamediassa näytetään. Eli käytännössä ei lainkaan.

Sellaisissa yhteiskunnissa, joissa asioista päätetään uskonnollisen tai poliittisen ideologian perusteella, valtamedian sisältö määräytyy tuon ideologian mukaan. Niinsanotuissa demokraattisissa yhteiskunnissa, joissa raha ratkaisee, valtamedian sisältö määräytyy sen mukaan, kuka sen omistaa.

Jostain syystä meidän kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa vapaus tarkoittaa rahanvaltaa eli kapitalistien vapautta, tavallinen köyhä kansakin kannattaa tuollaista "vapautta". Miksi? Koska se on se mielipide -- tai pikemminkin iskulause -- jota kansalle syötetään.

On selvää, että nämä eri tahot, tavallinen kansa, valtamedia, vanhemmat, opettajat, kaverit jne. ovat keskinäisissä vuorovaikutuksissa. Onkin kysyttävä, mistä tulevat uudet ideat? Tai mistä nousevat uudelleen vanhat ideat, jotka olivat jo päässeet unohtumaan? Ne ajetaan kansan tietoisuuteen juuri valtamediaa käyttämällä. Tällä tavalla niistä tehdään päivittäinen puheenaihe ja kansa saadaan kaiuttamaan niitä toisilleen.

Vielä yksi tärkeä seikka liittyy psykologiaan. Alitajunta ei ymmärrä negaatiota eli ei'tä. Jos tupakoinnin lopettamista yrittävä hokee itselleen "en polta, en polta, en polta..." niin hänen alitajuntansa reagoi siihen samoin kuin jos hän hokisi "polta, polta, polta...". Tämä tosiseikka tunnetaan tupakasta vieroittamisen yhteydessä.

Mutta tunnetaanko tuo sama tosiseikka silloin kun on kyse "vapaasta" mielipiteen muodostuksesta? Jos hallitus esittää uusia toimenpiteitä kansan kurjistamiseksi ja köyhien kyykyttämiseksi, niin ehdotusta vastustavat tahot usein vain kaiuttavat sen mitä hallitus on esittänyt ja lyövät siihen päälle leiman "Ei". Vaikutus alitajuntaan on sama kuin jos oltaisiin jätetty sanomatta se ei ja yksinkertaisesti toistettu se mitä hallitus esitti.

Tämä on ollut vasemmistolle suuri ongelma sen viestinnässä. Se enimmäkseen vain toistaa sitä mitä vastapuoli esittää ja lyö siihen päälle leiman "Ei". Ensinnäkin sellaisen lukeminen on mielenkiinnotonta sen jälkeen kun on jo porvarimedioista lukenut hallituksen suunnitelmat, ja toisaalta sellainen viestintä toimii tarkoitustaan vastaan. Vasemmiston pitää kehittää oma agenda ja keskittyä puhumaan siitä. Mutta se on toisen jutun aihe.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.